Havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus. Tämä on tuttu jaottelu Web Content Accessibility Guidelines -ohjeistuksen (WCAG) onnistumiskriteereistä. Niiden avulla yksittäiset kriteerit liitetään käytäntöön eli siihen, millä osa-alueella ne näkyvät käyttäjällä. Mutta kun osa-alueita ei käytetäkään kriteerien luokitteluun vaan saavutettavuuden ilmiötason tarkasteluun, avautuu aiheeseen uusi näkökulma. Tässä blogitekstissä katsomme näitä neljää kriteeriä tästä uudesta näkökulmasta ja pohdimme, mitä uutta se voi tuoda keskusteluihin.

Sen lisäksi, että osa-alueet jäsentävät saavutettavuuden kriteerejä ja ohjeistusta, muodostavat ne kronologisen kokonaisuuden, joka kertoo ihmisen tavasta käsitellä tietoa. Tarkemmin katsottuna ne ovat myös tärkeysjärjestyksessä. Perehdytään seuraavaksi jokaiseen osa-alueeseen kerrallaan, jolloin kokonaisuus hahmottuu varmasti myös sinulle.

Havaittavuus tuo palvelun luokse tai vie kauas

Kun ihminen on vuorovaikutuksessa teknologian tai sisällön kanssa, ensimmäinen asia ja rajapinta on havaitseminen. Havaitseminen liittyy eniten näköaistiin ja palvelun visuaaliseen asuun, mutta saavutettavuuden näkökulmasta palvelun voi havaita monilla eri tavoilla. Havaittavien elementtien tehtävänä on antaa yleiskuva siitä, mitä palvelussa käsitellään, mikä käyttötarkoitus sillä on ja mihin mikäkin asia liittyy.

Esimerkiksi verkkosivuilla vieraillessaan ihminen havaitsee ensimmäisenä sivuston käyttöliittymän. Hän havaitsee esimerkiksi tekstiä, kuvia, painikkeita ja muuta sisältöä. Se antaa yleiskuvan siitä, millaiseen paikkaan on saavuttu ja minkä elementtien kanssa ihmisen halutaan olla vuorovaikutuksessa. Jos ihminen ei pysty tavalla tai toisella havaitsemaan palvelua, hän ei välttämättä tiedä edes sen olemassaolosta. Silloin ei voida siirtyä seuraaville asteille eli palvelun käyttäminen loppuu tai ei ala lainkaan.

Hallittavuus vaikuttaa palvelun käyttämiseen

Seuraava askel käyttäjän polulla on hallitseminen eli palvelussa liikkuminen ja toiminta eri elementtien kanssa. Palvelussa ollessaan käyttäjällä on valittavanaan useita eri toimintoja. Hän voi painaa painikkeita, klikata linkkejä, selata sivun sisältöä… Hänellä on ikään kuin virtuaalinen maailma, jossa hän voi liikkua ja toimia haluamallaan tavalla.

Palvelussa liikkuminen tarkoittaa sitä, että käyttäjän pitää pystyä aktivoimaan toimintoja oikealla tavalla. Jos se ei ole hallittavissa, jää palvelun käyttö lyhyeen, sillä käyttäjä ei pysty liikkumaan käytännössä mihinkään etusivunäkymästä tai edes sen sisällä. Jos hallittavuus ei toimi, se ei ole suora este seuraavalle asteelle siirtymiseen. Se on kuitenkin tärkeä osa, koska huonosti tai ei lainkaan hallittava palvelu sulkee tiettyjä käyttäjäryhmiä kokonaan pois palvelusta. Tällaisia käyttäjiä voivat olla esimerkiksi vain näppäimistöä käyttävät ihmiset.

Ymmärrettävyys varmistaa palvelun laadun

Kun käyttäjä on havainnut palvelun sisältöä ja todennut, että pystyy hallitsemaan sitä, siirrytään kolmannelle asteelle eli ymmärtämiseen. Ymmärtäminen on avain palvelun onnistuneeseen käyttämiseen. Sen avulla käyttäjä pystyy toimimaan sivustolla haluamallaan tavalla ja löytämään etsimäänsä tietoa. Ymmärtäminen liittyy paitsi sisällön ymmärrettävyyteen, mutta myös rakenteen ja navigaation selkeyteen sekä informaatioarkkitehtuuriin eli tietojen linkittymiseen toisiinsa. Ymmärrettävyys harvoin estää käyttäjän pääsemistä sivulle, mutta palvelun sisällä asiointiin se kyllä vaikuttaa.

Toimintavarmuus on käyttömukavuutta

Käyttäjämme pystyy nyt havaitsemaan, hallitsemaan ja ymmärtämään palvelua, mutta järjestelmä ei anna käyttäjälle minkäänlaista palautetta siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Viimeisenä asteena on toimintavarmuus (tai lujatekoisuus), joka viittaa käyttömukavuuteen ja järjestelmän vuorovaikutteisuuteen. Se liittyy esimerkiksi siihen, kuinka toimintavarma sivusto on ja kuinka hyvin palvelu toimii erilaisilla laitteilla, alustoilla ja käyttäjillä. Toimintavarmuuden puute harvemmin estää käyttäjästä toimimasta palvelussa, mutta vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka kauan palvelussa halutaan viettää aikaa tai palaako käyttäjä siihen tulevaisuudessa. Se on yhdistelmä tarpeellisia ominaisuuksia, jotka parantavat käyttökokemusta kaikille käyttäjille.

Kun osa-alueita katsoo ilmiöinä eikä teknisten vaatimusten luokittelun keinona, aukeaa saavutettavuuden tarkoitusperät aiempaa paremmin. Digitaalinen saavutettavuus sekoittuu usein saatavuuden tai toisenlaisen saavutettavuuden kanssa, joten on tärkeää, että meillä on työkaluja asian sanoittamiseen ja havainnollistamiseen. Tätä neliportaista lähestymistä voi käyttää esimerkiksi silloin, kun kertoo jollekin ensimmäistä kertaa saavutettavuudesta.

Saavutettavuudessahan on pohjimmiltaan kyse siitä, että annamme kaikille tasavertaisen mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan. Siinä sivussa tulemme parantamaan palveluiden laatua kaikille, mille löytyy perusteluja myös tästä näkökulmasta. Kun palvelu on helpommin havaittava, hallittava, ymmärrettävä ja toimintavarma, siitä kiittävät kaikki käyttäjät. Ei vain ne, jotka ilman näitä osa-alueita olisivat palvelun ulkopuolella kokonaan.