Universal Designin seitsemän periaatetta jäävät itsessään aika pinnallisiksi ja niiden toteuttaminen käytännössä voi siksi tuntua haastavalta. Tarve käytännönläheisemmälle ohjeistukselle löytyy, ja sitä on nyt luvassa. Tässä blogisarjassa avaamme kaikille sopivan suunnittelun periaatteita yksi kerrallaan ja annamme vinkkejä sen toteuttamiseen käytännössä. Käsittelemme periaatteita nimenomaan digitaalisten palveluiden näkökulmasta.

Oikeudenmukainen käyttö peräänkuuluttaa tasapuolisuutta

Kaikilla käyttäjillä on oikeus saada kaikki palvelun tarjoama tieto mahdollisimman tasavertaisesti. Se koskee niin palvelun sisältöjä, yksityisyyden ja turvallisuuden ehtoja, evästeitä kuin toiminnallisuuksia. Oikeudenmukaisen käytön periaate kannustaa meitä huomioimaan erilaiset käyttäjät palvelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Se tarkoittaa tekoja ja valintoja palvelun sisällöissä, rakenteissa ja koodissa.

Vaikka Universal Designin periaatteet koskevatkin suunnittelua, on koodin näkökulma hyvä pitää mukana, koska se nivoutuu vahvasti yhteen esimerkiksi käyttöliittymäsuunnitelman kanssa. Suunnitteluvaiheessa kannattaa siis kirjata ylös myös koodissa huomioitavia asioita. Vaikka suunnittelija ei tietäisikään koodipuolen käytännön ratkaisuista, on näkökulma tärkeä pitää mukana palvelun suunnittelun alkuvaiheista asti.

Katsotaan seuraavaksi tarkemmin paria laajempaa kohtaa periaatteen alta:

Tarjoa kaikille käyttäjille samat keinot

Keinojen tarjoaminen viittaa siihen, että palvelun pitää olla kaikkien käyttäjien käytettävissä mahdollisimman tasapuolisesti. Tätä voidaan toteuttaa monella tasolla, joista ensin tarkastelemme palvelun visuaalista suunnittelua.

Palvelun pitää olla käytettävissä esimerkiksi

  • pelkällä näppäimistöllä
  • puheohjauksella
  • eri syöttölaitteilla.

Varmista siis jo suunnitteluvaiheessa, että

  • jokainen elementti saa näkyvän (näppäimistö)kohdistuksen
  • toiminnallisuuksilla on näkyvä saavutettava nimi, joka auttaa käyttäjää ohjaamaan palvelua puheohjauksella
  • näkymät skaalautuvat hyvin eri kokoisille laitteille ja näytöille
  • pelkkää väriä ei käytetä informaation välittämisessä, esim. jos virheelliset lomakekentät merkitty ainoastaan punaisella
  • toiminnallisuudet ovat lähtökohtaisesti käytettävissä näppäimistöllä.

Vastineet varmistavat aistinvaraisen sisällön havaitsemisen

Usein palveluissa on sellaista sisältöä, mikä ei ole kaikkien käytettävissä tai havaittavissa sellaisenaan. Sellaisia sisältöjä ovat kaikki materiaalit, joiden havaitseminen perustuu johonkin aistiin (digimaailmassa useimmiten näköaistiin). Jos palvelussa on siis esimerkiksi kuvia ja videoita, pitää niille tarjota vastineita.

Vastine tarkoittaa sitä, että sama tieto tarjotaan käyttäjälle toisessa muodossa. Paras vastine on yleensä teksti, koska verkkosisällössä teksti on sisältömuoto, joka on kaikkien apuvälineiden saavutettavissa ja käytettävissä.

Lisää vinkkejä WCAG:sta

Jos haluat pureutua toteutukseen syvemmin, voit tutustua seuraaviin WCAG:n onnistumiskriteereihin.

A- ja AA-tason kriteerit:

  • 1.1.1 Ei-tekstuaalinen sisältö
  • 1.2.1 Pelkkä audio tai pelkkä video (tallennettu)
  • 1.2.2 Tekstitys (tallennettu)
  • 1.2.3 Kuvailutulkkaus tai mediavastine (tallennettu)
  • 1.2.4 Tekstitys (suorissa lähetyksissä)
  • 1.2.5 Kuvailutulkkaus (tallennettu)

AAA-tason kriteerit:

  • 1.2.6 Viittomakieli (tallennettu)
  • 1.2.7 Pidennetty kuvailutulkkaus (tallennettu)
  • 1.2.8 Mediavastine (tallennettu)
  • 1.2.9 Pelkkä audio (suorissa lähetyksissä)

Vältä käyttäjien erottelua tai leimaamista

Käyttäjien erottelu tai leimaaminen voi näkyä suoraan tai epäsuorasti palvelun tekstisisällöissä, mutta myös epäsuorasti palvelun rakenteissa. Käyttäjien kaikenlainen tarpeeton erottelu, kuten erillisten osioiden tekeminen vammaisille, voi sotia tätä periaatetta vastaan.

Tämän kohdan tulkinnassa voi kuitenkin käyttää maalaisjärkeä. Kriteerillä viitataan kaikkea tarpeetonta erottelua tai määrittelyä, joka rakentaa haitallisia asenteita tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan.

Tietyissä palveluissa voi kuitenkin olla perusteltua jakaa sisältöjä eri käyttäjäryhmille, jos se lisää käyttäjäkokemusta kaikille. Esimerkiksi monet hyvinvointialueet jakavat verkkosivujensa sisältöä eri asiakasryhmille helpottaakseen oikeiden palveluiden löytämistä.