Saavutettavuus jää helposti etäiseksi. Kun puhumme saavutettavuudesta, liikumme käsitteiden maailmassa korkealla – samalta kuvitteelliselta askelmalta löytyvät esimerkiksi termit vastuullisuus, osallisuus ja yhdenvertaisuus. Tärkeitä asioita, eikö? Ehkä myös hieman häilyviä ja vaikeasti hahmotettavia, jotain sellaista mistä ei tee mieli puhua ilman perehtymistä.
Tällaisilla yhdessä sovituilla käsitteillä on oma tehtävänsä: ne auttavat meitä viestimään, ainakin jos tarkoitamme niillä samoja asioita. Samalla ne voivat kuitenkin kaventaa ajatustamme ja kääntää huomion pois siitä mistä todella on kyse.
Kun tiivistämme erilaisten ihmisten yksilölliset kokemukset yhteen sanaan, arvokkaita tietoja ja tunteita putoaa pois. Voimme ohittaa jotakin sellaista, joka auttaisi meitä ymmärtämään sanan todellisen merkityksen.
Joskus voi toki olla helpottavaakin, ettei raskaita asioita tarvitse ajatella konkreettisella tasolla.
Saavutettavuudesta ilman saavutettavuutta?
Leikitään, että saavutettavuus-sanan käyttö kiellettäisiin. Miten kuvailisit työkaverillesi, että sovelluksesta täytyy tehdä saavutettava?
Voisit ehkä lähestyä asiaa näin:
- Sanoisit: ”Meidän täytyy varmistaa, että kaikki voivat käyttää tätä sovellusta.”
- Ehkä avaisit hieman tarkemmin, millä konkreettisilla tavoilla sovelluksen tulisi auttaa erilaisia ihmisiä suorittamaan tehtävänsä.
- Saattaisit myös mainita, että haluat kohdella asiakkaitanne reilusti ja varmistaa ettei kukaan jää ulkopuolelle esimerkiksi vamman, sairauden tai vaikkapa raskaan elämäntilanteen vuoksi.
Saavutettavuudessa on kyse todellisten ihmisten todellisista kokemuksista. Se ei ole vaatimus tai tehtävä, vaan tapa katsoa maailmaa toisen silmin.
Joskus voisikin olla hyödyllistä unohtaa abstraktit käsitteet ja pyrkiä ennen kaikkea ymmärtämään toistemme todellisuuksia. Ensi kerralla, kun haluaisit puhua saavutettavuudesta, kokeile olla mainitsematta itse sanaa. Saatat huomata, miten tärkeästä ja samalla arkisesta asiasta onkaan kyse.
