Olen 26-vuotias lähes sokea nuori mies Joensuusta. (Käytännössä lähes sokea tarkoittaa sitä, että näen muutaman metrin etäisyydelle epäselvästi, esimerkiksi kykenen havaitsemaan suurikokoiset esteet, joka helpottaa liikkumista.)
Aivan koko elämääni en kuitenkaan ole ollut sokea, vaan sokeuduin lapsena 7-vuotiaana aivokasvaimen aiheuttaman aivopaineen seurauksena. Näkövammautumisen jälkeenkin ajatusmaailmani on säilynyt visuaalisena, joka näkyy esimerkiksi siinä, että oman kodin sisustus ja oma pukeutuminen ovat asioita, mihin kiinnitän huomiota.
En pidä ihmisten lokeroinnista tiettyyn muottiin, enkä koskaan ole itse kokenut sopivan mihinkään muottiin. Ihmisenä minua varmaan parhaiten kuvaa oman tiensä kulkija. Koulutukseltani olen Datanomi mihin valmistuin keväällä 2016. Ovet ei kuitenkaan heti näkövamman vuoksi työelämään avautuneet, joten sen jälkeen olen kolmesti pyrkinyt yliopistoon lukemaan psykologiaa, koska miten ja miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, on kiinnostavaa. Luovuttaja en missään nimessä ole. Mutta, kun kolmannella kerrallakin sisäänpääsy jäi vain lähelle, en nähnyt enää järkeväksi hakata päätä seinään, joten lukeminen on jäänyt vain vapaa-ajalle.
Olen myös julkaissut kaksi omakustannealbumia, ja lopulta löysin kiinnostavan työpaikan saavutettavuusasiantuntijana ja siitä kokemusta on ehtinyt kertyä tähän mennessä puolitoista vuotta.
Työ on mielestäni tärkeää, koska kaikkien digipalveluiden pitäisi olla kaikkien käyttäjäryhmien käytettävissä. Ja itse näkövammaisena ruudunlukijakäyttäjänä huomaan usein arjessa, ettei näin ole. Ja saavutettavuusasiantuntijan työ on sellaista missä pääsee jatkuvasti kehittymään, joka lisää itselleni työn mielekkyyttä.
