Hyppää sisältöön

Esteiden poistamista vai suunnittelua kaikille? Näkökulmia saavutettavuuteen

Marianna Österlund

Lähikuva näkövammaisen ihmisen ja avustajan käsistä. Avustaja johdattaa valkoista keppiä kädessään pitävää naista.

Mitä saavutettavuus on? Tämä on kysymys, johon saa todennäköisesti yhtä monta eri vastausta kuin on vastaajia. Vastausten teema on usein sama, mutta tulokulmia teemaan on monia. Tässä tekstissä käsittelemme saavutettavuuden monia konsepteja ja pohdimme sävyeroja meillä ja maailmalla.    

Saavutettavuus on laaja-alainen käsite, joka herättää keskustelua jopa alan sisällä. Suomessa käsitteen sisällön suhteen ollaan suhteellisen yksimielisiä, mutta näkökulma jää liian suppeaksi monestakin syystä. 

 

Saavutettavuus on muutakin kuin saavutettavuusseloste 

Suomessa esteettömyys viittaa fyysiseen ja saavutettavuus digitaaliseen ympäristöön. Käsitteet on erotettu toisistaan jo lähtökohtaisesti, mikä heijastuu siinä, että niitä käsitellään erillisinä asioina. Saavutettavuuden osalta huomio kiinnittyy helposti verkkosivuihin. Tämän jälkeen tuntuu kuitenkin alkavan harmaa alue, jonka tosiasiallinen sisältö vaikuttaa olevan selvää vain harvoille ja alan ammattilaisille. Verkkosivujen koodi ja -ulkoasu vaikuttavat myös olevan kantavat näkökulmat. Dokumentit ja muu digitaalinen sisältö sekä ymmärrettävyys jäävät helposti keskusteluissa taka-alalle.   

Suomessa saavutettavuus nähdään myös vahvasti voimassa olevan lainsäädännön kautta. Eli saavutettavuus on yhtä kuin WCAG 2.1 A ja AA-tasojen onnistumiskriteerien toteutuminen. Niin hienoa kuin saavutettavuuden varmistaminen lainsäädännön kautta onkin, se ei voi olla ainoa merkitsevä määritelmä. Tämä näkökulma on todella mekaaninen, sillä se ei huomioi sitä, mitä saavutettavuudella itse asiassa halutaan saada aikaan. Tavoitteenahan on tarjota kaikille tasavertainen mahdollisuus osallistua digitaaliseen maailmaan, eikä vain noudattaa kriteerilistaa sen enempää miettimättä.  

Lain vaatimusten noudattamisessa on myös toinenkin ongelma. Laki ottaa hyvin vähän kantaa ymmärrettävyyteen ja sisällön saavutettavuuteen. On yhdentekevää, vaikka verkkosivu on teknisesti saavutettavaa, jos käyttäjä ei osaa käyttää sivustoa tai ymmärrä sen sisältöä. Vaikka jotakin asiaa on vaikeaa mitata, se ei tarkoita, ettei se olisi tärkeä tai ettei siihen tulisi kiinnittää huomiota.  

Kolmas ongelma lain kanssa on se, että saavutettavuuden toteuttaminen jää usein saavutettavuusselosteen tasolle. Organisaatiot usein vain arvioivat sivuston saavutettavuuden tilaa ja listaavat ongelmakohdat saavutettavuusselosteeseen. Tämän jälkeen työ jää tähän, eikä muutoksia itseasiassa aiota tehdä tai niiden tekemistä siirretään tulevaisuuteen. Lainsäädännön viimeisetkin siirtymäajat on ohitettu jo kauan sitten, joten työ ei saisi missään nimessä olla enää vain tällä tasolla. 

 

Maailmalta näkökulmaa keskusteluun? 

Kotimainen keskustelu tarvitsee laajempaa näkökulmaa ja keskustelua. Rajattujen kohderyhmien määrittelemisen ja palvelemisen sijaan olisi hyvä ottaa askel taakse ja katsoa isompaa kuvaa. Saavutettavuus palvelee itse asiassa meitä kaikkia. Jos kaikki sisältö olisi saavutettavaa, selkeää ja ymmärrettävää, olisimme kaikki tyytyväisempiä. Lain täyttämisen sijaan tulisi katsoa rajattomia mahdollisuuksia, joita saavutettavuus tarjoaa  

Englanninkielisessä maailmassa saavutettavuus nähdään laajemmin kuin Suomessa. Tähän jo lähtökohtaisesti vaikuttaa se, että englannin kielessä on olemassa vain yksi kattokäsite (accessibility), joka kattaa niin fyysisen esteettömyyden kuin digitaalisen ympäristön saavutettavuuden. Käsitteen sisällön ollessa laajempi, tuntuu keskustelu aiheen ympärillä lähtökohtaisesti avarammalta. Esteettömyys ja saavutettavuus kulkevat englanninkielisessä keskustelussa enemmän käsi kädessä ja monet aihetta sivuavat konseptit eivät erottele niitä toisistaan. Tuotteista ja palveluista puhutaan kokonaisuuksina. 

Tätä avarakatseisuutta olisi hyvä harjoittaa myös täällä. Saavutettavuutta tulisi tarkastella ohi lainsäädännön ja pakkojen. Puhua toimivista palveluista ja joustavista tavoista käyttää niitä. Siitä tulisi tehdä meidän jokaisen vastuu ja velvollisuus. Jokainen meistä voi joskus olla avun tarvitsija, elämästä kun ei koskaan tiedä.