Selkokielestä on tulossa trendisana, jolla viitataan kaikkeen jargonia selkeämpään tekstiin. Oikeasti se on suomen kielen muoto, joka on suunnattu erityisesti sellaisille ihmisille, joilla on kielellisiä erityistarpeita. Vaikka selkokieli on selkeää, ei se kuitenkaan tarkoita, että kaiken tekstisisällön tulisi olla selkokielistä. Tässä näkökulmakirjoituksessa saavutettavuusasiantuntijamme Marianna pohtii selkokieltä, jargonia ja kaikkea siltä väliltä.

Ensimmäisenä on hyvä mainita, että moni asia on tulkinnanvaraista. Myös tämä teksti perustuu moneen tulkintaan. Selkeys ja saavutettavuus muutenkin ovat aiheita, jotka sisältävät paljon harmaita alueita. Asioita, joissa ei ole oikeaa ja väärää. Tämän tekstin tavoitteena on herättää ajatuksia kielen moninaisuudesta ja selkeydestä. Sitten itse aiheeseen.

Jos joku kertoo tekevänsä kaiken sisällön selkokielellä, nousee minulla niskakarvat pystyyn. Ei siksi, että se olisi huono asia vaan siksi, että en heti suoraan usko tämän pitävän paikkaansa. Selkokieleen kuuluu paljon lainalaisuuksia, joita ei aina osata ajatella. Selkokieli-sanalla saatetaan viitata kaikkeen selkeään kieleen ja ymmärrettävään sisältöön yleisesti. Minusta nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

 

Näin minä ymmärrän selkokielen

Näen selkokielen omana erityisenä kielen muotonaan. Kielen muotona, joka on suunnattu tietylle kohderyhmälle. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi vanhukset sekä tiedonkäsittelyn ja kielen vaikeuksista kärsivät ihmiset. Selkokieltä tarvitsee yli kymmenen prosenttia Suomen väestöstä ja määrä kasvaa varmasti tulevaisuudessa. Lienee sanomattakin selvää, että selkokieli on tärkeää. Kuitenkaan se ei ole ratkaisu kaikkeen, ainakaan minun mielestäni. Miksi ei?

Selkokielessä annettavan tiedon määrä rajataan mahdollisimman pieneksi, eli vain olennainen kerrotaan. Kaikki turha otetaan pois ja tiedon asettelua harkitaan tarkkaan. Selkokielessä on myös erityisiä vaatimuksia esimerkiksi fontin ja taiton suhteen. Teksti rivitetään siten, että yksi asiakokonaisuus on omalla rivillään ymmärtämistä helpottamaan. Selkotekstissä käytetään kapeaa palstaa ja se tasataan aina vasemmalle. Se on lopulta aika säännelty tekstin muoto.

Selkokielestä voi ja kannattaa ottaa elementtejä oman tekstin selkeyttämiseen. Mutta selkokieleksi tekstiä ei voi kutsua, ellei se noudata selkokielen periaatteita. Siksi en näe ratkaisuna, että kaikki tekstit ovat selkokielellä. Selkokieli on mielestäni luotu toimimaan yleiskielen rinnalla, ei korvaajana. Selkokielelle on selvä tarve, mutta sen käyttöä tulisi aina miettiä tilannekohtaisesti.

Selkokeskuksen sivuilla kerrotaan, että selkokieli on saavutettavaa kieltä. Tämä on osittain totta, mutta myös selkeä yleiskieli voi olla jo hyvinkin saavutettavaa kieltä. Selkeä yleiskieli sijoittuu jonnekin yleiskielen ja selkokielen välimaastoon. Siinä otetaan huomioon erilaiset lukijat ja pyritään kertomaan asiat mahdollisimman ymmärrettävästi. Voisiko selkeän yleiskielen laajempi käyttö vähentää varsinaisen selkokielen tarvetta?

 

Jargon ja kaunokielisyys eivät ole pahiksia

Selkeys ja ymmärrettävyys on tärkeää erityisesti julkisessa viestinnässä ja tiedottamisessa. Sellaisissa tilanteissa, joissa eri tulkinnoille ei ole tilaa. Mutta yhtä lailla jargonille, kielikuville ja oivaltamista vaativille teksteille on tilausta. Oikeassa paikassa ja oikealle yleisölle ne ovat oikein palkitsevia kielen muotoja ja palvelevat eri tarkoituksia.

Esimerkiksi akateemisessa maailmassa ammattisanastolle on tarvetta, kun halutaan ilmaista jotain erityistä ja tarkkaa. Jotain sävyä, joka vaikuttaa vaikka tutkimustulokseen. Erikoisalojen ammattilaisia helpottaa, että keskustelijat tietävät jo yhdestä sanasta ilmiön koko laajuudessaan. Tällöin kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse avata joka tilanteessa uudelleen. Tietyissä piireissä erikoissanasto voi selkeyttää. Yleiskielisempi ilmaisu voi olla jopa liian laaja ja siten epäselvä. Yleisessä keskustelussa tällaiselle tarkkuudelle ei välttämättä taas ole tarvetta.

Toisaalta esimerkiksi lukemista harrastavat ymmärtävät, kuinka moninaista kieli voi olla. Se tarjoaa elämyksiä, oivalluksia ja sävyjä monella eri tasolla. Kieli on rikkautta. Se välittää historiaa, hiljaista tietoa ja arvomaailmoja. Siksi lukeminen sivistää ja kehittää aivojamme.

 

Valitse kieli kohderyhmän mukaan

Kielessä, kuten monessa muussakaan asiassa, ei ole one size fits all -tyyppistä ratkaisua. Ratkaisua, joka sopii kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa. Suomen kielen eri muodot ja kielikuvallisuus on rikkautta ja sitä tulee vaalia. Lähimpänä kaikille sopivaa ratkaisua esimerkiksi tiedottamisessa voisi olla selkeä yleiskieli. Monissa asioissa hyvä kompromissi on kultainen keskitie, jossa on kaikille jotakin.

Vielä tätä olennaisempana näen joustavuuden ja tilannesidonnaisuuden. Kyse on tekstin tavoitteen ja yleisön tuntemisesta. Taitava kirjoittaja tietää, kenelle teksti ja sisältö on suunnattu. Hän mukauttaa kieltä sen mukaan.

Näin minä näen eri tekstin muodot ja niille sopivat käyttötarkoitukset

  • Ammattikieli ja -sanasto sopii asiantuntijayleisölle ja -yhteisölle.
    • Julkisuuteen tuloksista voidaan viestiä yleiskielisemmin eli popularisoidusti.
      • On tärkeää, että ihminen voi halutessaan lukea tarkkoja tieteellisiä faktoja.
  • Yleiskieli on kaiken alku ja juuri.
    • Kielen perusmuoto, kirjakieli.
    • Käytetään kirjallisuudessa, uutisissa, yleisissä teksteissä ja sitä opetetaan kouluissa.
  • Selkeä yleiskieli käyttöön silloin, kun on kyse tärkeistä asioista.
    • Tiedottaminen, suurten ihmisjoukkojen informointi ja julkiset palvelut.
    • Varmistaa, että asia ymmärretään sellaisenaan.
  • Selkokieli otetaan tarvittaessa käyttöön yleiskielisen sisällön lisäksi.
    • Omalle kohderyhmälleen suunnattu.
    • Voi toimia myös itsenäisenä tekstinä.

Tosiasiassa ilmiö on monimutkaisempi kuin edellä oleva listaus, mutta joskus ajatusten yksinkertaistaminen ja listaaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Huomenna lista voisi olla myös eri näköinen, eli nämä asiat muuttuvat tilanteesta ja saatavilla olevasta tiedosta riippuen.

Olennaista tällaisissa tulkintaa vaativissa asioissa on usein rajanveto. Mikä on tarpeeksi huomioimista ja missä mennään jo liiallisuuksiin? Mikä on liian helppoa? Milloin aletaan sulkemaan pois enemmistöä lukijoista? Tätä pohdimme työssämme joka päivä. Saavutettavuuden alalla tämä ei ole vielä hetkeen tulossa suureksi murheeksi.  Meillä on vielä tekemistä perusasioiden ja vähimmäisvaatimusten kanssa. Tärkeintä on turvata tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille. On ilo, että meillä on näin monta eri vaihtoehtoa kielen tuottamiseen ja mukauttamiseen.