Resurssit ovat rajalliset ja sisällöntuottajilla kädet täynnä. Kuka ehtii tekemään saavutettavia julkaisuja, koska ne vievät paljon aikaa? Mitä järkeä on lisätä kuvia sisältöön, jos niiden lisäksi joutuu kuitenkin kirjoittamaan kaiken auki tekstimuodossa? Sisällöntuottajat: Kuulen tuskanne ja vastaan siihen tässä blogitekstissä.

Pari viimeisintä blogitekstiämme ovat käsitelleet tiedon visualisointia. Ensimmäisessä tekstissä kerroimme, mitä itse kuvassa pitäisi huomioida. Sen jälkeen Sami Määttä johdatteli meitä visualisoinnin tukemiseen ja saavutettavan kokonaisuuden viimeistelyyn.

Ajatuksen tasolla nämä tuntuvat monista hienoilta ja järkeviltä asioilta. Mutta kun homma viedään arkeen ja käytäntöön, alkaa monia sisällöntuottajia hikoiluttamaan. Osa kokee, että visuaalisuus ja saavutettavuus sulkevat toisensa pois. Tai ainakin vie niin paljon aikaa, ettei saavutettavaa visualisointia ole järkeä tehdä. Ymmärrän tämän, mutta sitten taas en ymmärrä yhtään.

Älä laita lukijaa tekemään työtäsi

Saavutettava sisältö tarjoaa käyttäjille useita tapoja kuluttaa ja havaita sisältöä. Koristeellinen ja jalo lause, jossa piilee piiloviesti: Sisällöntuottajalle useat esitystavat tarkoittavat joko lisää työtä tai kompromissien tekemistä.

Jos tarjoaa useita tapoja sisällön kuluttamiseen, kuluu sisällöntuottajalla enemmän aikaa vaihtoehtoisten esitystapojen tekemiseen. Jos tarjoaa vain yhden tavan havaita ja kuluttaa, kärsii julkaisun sisältö, saavutettavuus ja laatu. Joku pala jää pois joltakin käyttäjältä, tai sisällön parissa vietetty aika pitenee. Eikä suinkaan siksi, että se olisi kiinnostava. Käyttäjän aika kuluu viestin tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen.

Sanonta kuuluu, että joku tekee aina työn sisällön kuluttamisessa. Laadukkaassa sisällössä työn tekee sisällöntuottaja, epäselvässä sisällössä kuluttaja. Laadukas ja saavutettava ovat tässä tapauksessa sama asia.

Kuvat ja kaaviot auttavat ymmärtämään

Visuaaliset elementit ovat kognitiivisen saavutettavuuden näkökulmasta lähtökohtaisesti aina hyvä asia, kun niillä on jokin tarkoitus. Ihminen on luonnostaan visuaalinen olento eli jäsennämme maailmaa näköaistin avulla. Siksi monet saavat apua kuvista ja muista visuaalisista elementeistä tekstien ymmärtämisessä.

Kognitiivisessa saavutettavuudessa tärkeintä on, että kuva toimii tekstin lisänä, eikä jätä liikaa tulkinnan varaan. Kuva yksinään on harvoin riittävän selkeä. Ymmärrettävyys syntyykin tekstin ja kuvan yhdistelmästä. Silloin sekä kuva että teksti tukevat ja selittävät toisiaan. Syntyy yhteinen esitys, joka tarjoaa eri tavalla asioita käsitteleville ihmisille mahdollisuuksia ymmärtää ja oivaltaa.

Toisin sanoen, kuvan läsnäolo ei anna vapaamatkustuskorttia tekstin kirjoittajalle. Kuvan yhteydessä olevan näkyvän tekstin tulee viitata kuvaan silloin, kun käyttäjän halutaan katsovan sitä. Kuvan tulkinnasta tulee sitä helpompaa, mitä enemmän kirjoittaja tukee sitä tekstissä.

Älä pelkää tekstivastineita

Visuaaliset elementit tarvitsevat kuitenkin myös tekstimuotoisen vastineen, jossa kerrotaan kuvan visuaalinen lisäarvo. Se on yhtä tärkeä asia kuin kuva itsessään. Jos käyttäjä ei pysty havaitsemaan kuvaa, jää lisäarvo saamatta, jos sillä ei ole alt-tekstiä. Eli osalle käyttäjistä visualisoinnilla ei ole minkäänlaista arvoa.

Kuvia ja kaavioita ei voida tehdä ajan säästäminen mielessä. Monimutkaisia asioita ei voida esittää kaaviona vain siksi, ettei niistä osata tai jakseta kirjoittaa. Jos kuvan tekemisessä oikaistaan, kärsii lopputulos aina.

Kannattaako kuvia lisätä sitten ollenkaan?

Miksi tehdä visuaalisia elementtejä julkaisuun, jos asian joutuu kirjoittamaan joka tapauksessa auki? Sisällöntuottajalla miettii järkevää ajankäyttöä ja työn tarkoituksenmukaisuutta.

Epäselvät sisällöt johtavat väärinkäsityksiin, virhetulkintoihin ja turhiin yhteydenottoihin. Ennen pitkää joku kyseenalaistaa sanoman ja vaatii tarkennuksia. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Miksi ei siis tehdä asiaa kerralla kuntoon ja säästää lopulta kaikkien aikaa?

Hyvä sisällöntuottaja ei yritä oikoa laadussa, vaan avaa viestin tarvittavalla tasolla lukijoille. Hän arvioi, milloin visualisoinnista on hyötyä ja millä tavalla hyöty saadaan parhaalla tavalla irti lopputuloksessa. Hän tuntee sisällön kohderyhmän ja sisällön tavoitteet. Joskus se tarkoittaa, että joutuu opiskelemaan vaikeitakin asioita. Ymmärrettävää sisältöä voi tuottaa vain, jos ymmärtää itse, mistä puhuu.

Haluatko oppia aiheesta lisää tai syventää osaamistasi? Katso lisää saavutettavuuskoulutukset-sivultamme.